Wieslava Virtakoski, vastaava kokki, Gaius-säätiö, Gaius Ravintolat, Puotila
Olen syntyisin Puolasta. Tulin Suomeen Pohjanmaalle vuonna 1981 tätini pyynnöstä hänelle au-pair-tyyliin lastenhoitajaksi. Tarkoitukseni oli viipyä täällä vain hetki ja palata takaisin Puolaan. Kotimaani silloiset poliittiset levottomuudet ja sotatila vuonna 1981 muutti suunnitelmiani. Paluu Puolaan ja entiseen ei tuolloin ollut enää turvallista.
Kun lastenhoitotyöni ei ollut enää tarpeellista, minulle tarjottiin siivousalan töitä ja näin alkoi työurani Suomessa. Pohjanmaan reissulta löytyi uuden kotimaan lisäksi aviopuoliso. Perheeseemme syntyi myöhemmin neljä lasta. Tämän myötä sain oleskeluluvan ja suomalaisen sosiaaliturvatunnuksen.
Tuolloin en ymmärtänyt, saatikka puhunut suomea, työssä tarvittava kommunikointi tapahtui sanakirjan ja muistiinpanojeni avulla.
Tarjoilijakurssille
Jäin vaille töitä, kun tämä siivousalan yritys lopetti toimintansa. Työvoimatoimiston kautta minulle ehdotettiin tarjoilijakurssia Hyvinkäältä. Kurssilla oli lisäkseni 28 suomalaista ja yksi intialainen mies. Jatkoin myös suomen kielen opiskelua sekä itsekseni huonekaverini sinnikkäällä avustuksella että kouluni suomen kielen kurssilla.
Ensivaikutelma
Vuonna 2000 alkoi urani Gaius säätiössä osa-aikaisena tiskaajana. Tosin pienen mutkan kautta. Paikkaan valittiin alun perin toinen hakija ja niin, ensi pakkien jälkeen, sain kutsun työhaastatteluun. Gaius säätiössä oltiin vaikuttuneita. Kohtelias, päättäväinen ja ehdottoman luotettavan oloinen nuori nainen haki töitä. Niin sain määräaikaisen ja osa-aikaisen kesätyöpaikan tiskaajana Gaius-säätiön Puotilan yksikössä.
Ensimmäinen työpäivä Gaius-säätiössä
Ensimmäistä työpäivääni jännitin. Olen puolalainen, suomenkielentaitoni oli vielä vajaata, eikä minulla ollut koulutusta keittiötöihin. Päivä jäi mieleeni positiivisella tavalla; kokki toivotti minut tervetulleeksi ja ilmoitti, että tämä aamu aloitetaan jäätelötauolla ja siinä samalla tutustutaan hieman! Sama hyvä henki on jatkunut näihin päiviin saakka, vaikka jäätelön syömiselle ei nykyisin enää olekaan samalla tavalla aikaa.
Äkkilähtö kokoaikaiseksi
Syksy tuli ja kesätyö päättyi. Kun minulla ei ollut töitä, hoidin pieniä lapsiani kotona. Olimme perheen kanssa Pohjanmaalla sukulaisissa, kun Gaius säätiöstä tarjottiin tällä kertaa kokopäiväistä, mutta määräaikaista lomansijaisuutta keittiöapulaisena. Työ alkaisi heti. Lapset jäivät sukulaisten hoiviin, kun melkein siltä istumalta lähdimme mieheni kanssa ajamaan Helsinkiin.
Vakituiseksi ja vastaavaksi kokiksi
Parin kuukauden päästä määräaikainen paikkani vakinaistettiin. Ehdin tehdä ruoan valmistamisen avustavia tehtäviä noin vuoden, kun esihenkilöni halusi keskustella kanssani. Suureksi yllätykseksi minulle tarjottiin töitä vastaavana kokkina. Muistan, kuinka en nukkunut juuri yhtään seuraavana yönä! Aprikoin, kuinka selviäisin tehtävästä. Ruokailun suunnittelu valmistusmääristä elintarviketilauksiin ja kokonaisuuden johtaminen tuntui kiehtovalta, mutta oli samalla kerta kaikkiaan oman mukavuusalueeni ulkopuolella. Otin kuitenkin haasteen vastaan.
Esihenkilö muistelee
Wieslava oli keittiötyössään vaikuttava, joskus työ itsessään on paras ammattikoulu. Vastaavan kokin työ on vaativa ja oma tunteeni oli, että Wieslava oli kasvanut tähän mittaan. Halusin jämäkän, mutta kaikille tasapuolisen esihenkilön keittiöön. Työnantajan kannalta valinta ei olisi voinut osua parempaan.
Työn plussat ja miinukset
Vuonna 2007 suoritin oppisopimuksella dieettikokkitutkinnon. Tähän sain työnantajani, Gaius säätiön, täyden tuen. Parasta työssäni on ollut se, että olen päässyt auttamaan ja olemaan hyödyksi. Tuntuu, että työlläni on merkitys. Työ keittiössä on fyysisesti raskasta ja yllätyksistä huolimatta päivän kattauksen on oltava valmis, kun asiakkaat tulevat. Kiirepäivät vaativat venymistä meiltä kaikilta. Tähän on keittiötyössä varauduttava.
Olen pystynyt yhdistämään hyvin perhe- ja työelämäni ja saanut työyhteisöltäni ja esihenkilöiltäni tukea henkilökohtaisen elämäni kriiseissä. Toivottavasti olen pystynyt myös tukemaan muita. Työelämään ja elämään ylipäänsä kuuluvat ylä- ja alamäet, silti tämän 20-vuoden ajan, töihin on ollut aina kiva tulla!
Tulevaisuuden suunnitelmat
Olen jäämässä pian eläkkeelle, mutta pidän tästä työstä. Jos tarvis, minut saa keikkalaisena apukädeksi. Olemme mahtava joukko ja täällä on mukava asiakaskunta. En raaski teistä aivan tyystin luopua.